Parkour

Historia

Laji on lähtöisin Ranskasta, Pariisin lähiöstä nimeltä Lisses. Se sai alkunsa hieman 1980-luvulla, kun Lissesin teinipojat David Belle etunenässä eivät lopettaneetkaan lapsuuden kiipeilyleikkejä, vaan kehittivät niistä oman lajinsa. Innoittajana Davidille toimi hänen oma

isänsä, joka oli tunnettu palomies, atleetti ja entinen Vietnamin sodan veteraani.

Nimi parkour tulee ranskankielen sanasta parcour du combatants, joka tarkoittaa armeijan esterataa.

Idea

Parkour on laji, jossa liikutaan vauhdikkaasti ja innovatiivisesti arkisessa ympäristössä. Liikkuminen pyritään pitämään sulavana ja katkeamattomana. Kaupungin rakenteet, kuten kaiteet ja muurit nähdään pikemminkin haasteina kuin esteinä. Parkourissa hypitään kirjaimellisesti seinille, loikitaan muureilla, kiipeillään pylväissä, mitä vain mieleen juolahtaa. Kaikki tehdään kuitenkin niin, ettei ketään häiritä eikä paikkoja rikota.

Parkourin ytimessä on juokseminen, hyppääminen ja kiipeäminen. Niitä soveltamalla pyritään löytämään tapa liikkua sulavasti ja tehokkaasti minkälaisessa ympäristössä tahansa. Parkour on kokonaisvaltainen itsensä kehittämisen laji, jossa koetellaan niin kehoa kuin mieltä.

Nippelitieto

Parkourin varusteissa vähemmän on enemmän. Lajiin ei tarvita erityisiä varusteita, vaan lenkkitossut riittävät. Osa parkouraajista on halunnut luopua niistäkin ja harjoittelevat liikkumista paljain jaloin.

Voltit ja muut näyttävyyten tähtäävät liikkeet eivät ole olennainen osa parkouria, sillä lajissa pyritään tehokkaaseen etenemiseen. Monet parkouraajat harrastavat myös näitä akrobaattisia liikkeitä.

Numerotietoa

Parkourin harrastajien lukumäärästä Suomessa ei ole tarkkaa tietoa. Parkour-yhdistyksen keskustelualueelle rekisteröityneitä jäseniä on yli 3600.

Parkourissa suorituksilla ei kilpailla toisia vastaan, vaan pyritään omaan henkilökohtaiseen kehitykseen. Tämän vuoksi lajissa ei myöskään ole kilpailuja.

Takaisin lajilistaan